9.16.2016

Perjantai !

Aurinkoiset moikat!

Esikoinen potee silmätulehdusta. Oma poskiontelontulehdus juuri helpotti. Sitkeää flunssaa täällä päin!
Lääkärireissun yhteydessä käytiin lasten kanssa pyörähtämässä kaupungilla, ja oli ihan pakko hemmotella itseäni vähän erikoisemmalla take away-´´lounaalla``.  Nämä Pyymäen leipomon omenakimarat vaan ovat vieneet sydämeni. Kerran viikossa pakko saada. NAM.

Ja kun kahvi oli jo kaadettu kuppiin, pitikin alkaa kuvauspuuhiin. Sitten kahvi olikin jo kylmää. Keitin uuden ja hyvää oli.

Aurinkoista syysviikonloppua teille jokaiselle!
p.s. lusikka löytyi eilen isäni tavaroiden joukosta mustuneena ja rähjäisen näköisenä. Kun kiillotin sen illalla, selvisi että se onkin mummuni lusikka kaiverruksineen kaikkineen.


9.02.2016

Yksin kotona

Tässä päivänä eräänä yksin kotona ollessani, auringon paistaessa ikkunasta sisään sain valtavan inspiraation! Tuumasta toimeen- kävi miten kävi.
Nyt kun koti on yksin minun ja lasten, olen oman itseni herra. Teen päätökset aivan yksin ja saan siis tehdä täällä juuri niin kuin itse haluan. Tämä ajatus tuntuikin tosi hyvältä. Uudelta. Virkistävältä. Vapauttavalta!

Olohuoneessa oleva valtava Barokkikaappi on kodin suurin kaluste. Se on kokopuinen ja kätkee sisäänsä koko viihdekeskuksen telkkarista musiikkisoittimeen. Tämä kaappi on käytännöllisistä syistä AINA ollut olkkarin pienimmällä seinällä. Minusta se ei ole milloinkaan ollut arvoisellaan paikalla. Tästä on käyty joskus keskustelua ja lopputulos on ollut aina sama...käytännön syistä.

Nyt sai käytännöllisyys kyytiä. Päätin kuin päätinkin että kaappi muuttaa olkkarin isolle seinälle, jossa se tulee edukseen kaikessa komeudessaan! Ajattelin että telkkaria voi ihan hyvin katsella vähän sivuttainkin jos niin päätän. Ja hyvin on kuulkaas toiminut.

Tunnelma on mielestäni loistava. Kaappi on nyt koko alakerran sydän. Pienistä jutuista voi tehdä täysin uusia, vain taivas on rajana!



8.18.2016

Syksyn vuoro

Kesän jälkeen aina jossain vaiheessa ulkona tuoksuu nenääni syksy. Se on sellainen tietynlainen, selittämätön tuoksu mutta se joka kerralla imeytyy minuun ja saa odottamaan pimeitä iltoja, kotoisia hetkiä kynttilänvalossa. Arkea, peli-iltoja, villapeiton alla makoilua, omenapiirakkaa ja lihapatojen tuoksua. Pelkät punertavat ruusunmarjat saavat oloni hyväksi. Paistoi aurinko tai ei, syysfiilis on silti ihana.

Tänään meillä on ollut juuri sellainen kiva sadepäivä lasten kanssa täällä. Poimittiin kerhomatkalla sateessa omenoita ja päätettiin leipoa piirakka. Kotona tuoksuu nyt kaneli ja omena. Loikoillaan matolla ja pelataan loppuilta. Poltetaan illan tullen kynttilöitä ja maistellaan lisää piirakkaa...

Ehkä se on jokin kodin lämpö joka syksyssä minua niin kiehtoo. Nautitaan siitä.




7.18.2016

Jotain hyvää

Tulin pitkän tauon jälkeen ihan uteliaisuuttani blogimaailmaan lukemaan teistä, sekä imemään itseeni inspiraatiota. Ja tietenkin myös moikkaamaan teitä kuulumisten kera. Huomasin, että muutaman kuukauden aikana täällä on tapahtunut vaikka ja mitä. Niin myös omassa elämässäni.

Elämä yksin on vaatinut aikansa. Unen löytäminen, arjen kasaaminen ja sen kanssa taistelu niin hyvässä kuin pahassa ovat olleet ehkä ne suurimmat kompastuskivet. Rättiväsyneenä olen kärttyinen äiti, joka ei jaksa juurikaan innostua kuraleikeistä tai lähteä juuri silloin kirjastoon kun ehkä pitäisi. Olen joutunut käsittelemään aivan uudenlaisia tunteita. Olen oppinut itsestäni ja voimavaroistani aika paljon! Jos äidiksi tuleminen oli uudenlainen herääminen niin on ollut tämäkin.

Olen tavannut uusia ihmisiä, viettänyt paljon omia vapaitani heidän ja ystävieni kanssa. Ystävä hädässä tunnetaan- pitää niin paikkansa. Siskoista puhumattakaan! En tiedä missä olisin ilman heitä. He ovat olleet tukipilarini vaikeimpina hetkinä-jopa keskellä yötä.

Sen enempää en jaksa jaaritella. Tahdoin vain kertoa että voin ihan hyvin, ja aion jatkossa keikkua täällä useammin ;)
Kamerani on aika visusti pysynyt koko tämän ajan vaatehuoneen perukoilla. Mutta ystävältä saadut kirsikat ja auringonvalo saivat minut inspiraation valtaan tänään. Se tuntui pitkästä aikaa mahtavalta! Niin kauniita ovat pienet hetket elämässä. Nautitaan niistä.




5.21.2016

Seison yksin pimeessä...

Heippa! Olen kovin pahoillani että en ole tänne ehtinyt kirjoittamaan siitä mistä minun piti. Minun piti kovasti keskittyä antiikkiin ja sisustamiseen mutta elämä on vienyt minua viimeisen vuoden aikana aika kovaa...

Isäni itsemurha viime kesänä ei riittänyt pitämään minua tarpeeksi syvissä vesissä. Jokin aika sitten mieheni ilmoitti haluavansa avioeron. Olen muutaman kuukauden yrittänyt ymmärtää, etsinyt vastauksia epätoivoisesti. Itkenyt, huutanut, suuttunut. Ollut surullinen, turhautunut, loputtoman väsynyt ja ruokahaluton. Sisältäni on tapettu jotain hyvää ja kaunista- jotain mitä ihminen ei voi milloinkaan enään saada.
Lasteni isä, minun elämänkumppanini- ei enään yhtäkkiä tahdokaan olla sitä mitä ollaan toisillemme luvattu. Hyvinä ja huonoina päivinä, kunnes kuolema meidät erottaa. Nämä sanat ovat olleet minulle ikuisia, olen luullut että myös hänelle. On monia asioita joita olen uskonut, luottanut ja luullut väärin. Välillä tuntuu että se ihminen jota olen sokeasti rakastanut, on joku ihan vieras ihminen. Nyt hän katsoo minua kylmillä silmillään, ilman rakkautta ja välittämistä.

En tiedä kenties milloinkaan miksi juuri minulle tapahtuu kaikki tämä. Miksi minulta viedään elämäni tärkeimmät ihmiset näin rajusti pois. Tällä hetkellä voimia ei ole mihinkään. Lapset pitävät minut tässä, ja heidän onnensa on minun elämäntehtäväni.
En voi milloinkaan antaa miehelleni anteeksi sitä, mitä hän tekee pienille viattomille lapsilleen ja yhtälailla minulle. Hän tahtoo rikkoa upeimman asian mitä ihminen elämässään voi saavuttaa-oman perheensä!  En voi muuta kuin itkeä ja ihmetellä. Ajatusten tulva on loputon. Tuleeko loppua milloinkaan?

Pitäkää te toisistanne huolta, sillä milloinkaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.




2.07.2016

Kevättä ilmassa

Valo on lisääntynyt, linnut laulavat, lumet sulaa...nyt on kuulkaas kevättä ilmassa. Se näkyy myös meillä kotona. Kukkia, vaaleita sävyjä, harmoniaa ja keväisiä asetelmia. Lenkki-kärpänenkin on puraissut minua :)
Minulla on nykyään sellainen paha tapa alkaa siivoamaan ja sisustamaan illalla ja yöllä, kun lapset nukkuvat. Sitä sitten huomaa olevansa ihan liian myöhään pystyssä, ja sitten en meinaa päästä aamulla lainkaan sängystä ylös. Minkäs teet, kun silloin on ainut hetki "päivästä" kun kaiken saa tehdä rauhassa.

Löysin muuten viimein meidän makuuhuoneeseen sopivan säilytyskalusteen, jonka esittelen ensi kerralla. Nyt puuttuva palanen on löytynyt ja olen kyllä tosi tyytyväinen! Kummasti kaikki säilytyskalusteet vaan imaisevat sisäänsä tavaraa, vaikka kuinka olisi kaiken ylimääräisen karsinut mielestään pois.

Näillä kevät-tunnelmakuvilla, jotka nappasin yhtenä aurinkoisena päivänä tällä viikolla toivotan mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille :)







1.16.2016

1760

Moikka

Nyt en sen enempää kerro kuulumisia uhmaikäisen kanssa hampaat irvessä käydyistä taisteluista enkä murtuneen rintarankani kanssa kärsimästäni tekemättömyydestä, vaan laitan kuvasarjan uusimmista tulokkaista.

Meille nimittäin rantautui jokunen aika sitten ihan huikean hienot, 1760-luvulta lähtöisin olevat Rokokootuolit. Näissä ulkoasu on alkuperäinen ja ne kertovat olemuksellaan niin huikeaa tarinaa, että voin melkein kuulla kaikki ne kaukaiset keskustelut kun istun alas ja laitan silmät kiinni....kuuletteko te?